maanantai 23. heinäkuuta 2012

Ampiaisia

 

Minulla siis on korkean paikan kammo. Meillä on mökki, jonka ullakolla oli trafiikki kuin rautatieasemalla. Koska kuntotarkastaja oli tulossa ja talo oli vielä maalaamatta, päätin, että maanantai-iltana ampiaiset saavat häädön. Kyselin vapaaehtoisia (=lue miestäni), mutta hän ilmoitti, ettei lähde itsemurhakeikoille. 

No koska vapaaehtoisia sankareita ei löytynyt, nimesin itse itseni vapaaehtoiseksi sankariksi. Pakkasin hyönteismyrkkyä ja fikkarin mukaani ja kiipesin (HUOKAUS) ullakolle. Siellä oli kuin olikin pään kokoinen ampiaspesä ja kuin oppikirjasta ruiskutin sen täyteen hyönteismyrkkyä. Kun kuhina hieman hiljeni, nappasin kuvan, irrotin pesän, pakkasin sen muovipussiin ja kiipesin (HUOKAUS) alas.

Totuuden nimissä täytyy ehkä mainita, että puolisoni kiipesi avaamaan luukun, ojenteli tavaroita ja huuteli maasta käsin erinomaisia neuvoja. Joten voisimme sanoa, että hän oli hengessä mukana.

Maalari maalasi taloa...


Rakennusten maali oli maalattu 70-luvulla ja jopa uusavuton kaupunkilainen ymmärsi, että oli aika tarttua pensseliin. Asiaa oli kyllä pohdiskeltu perheen voimalla, mutta pensseliin ei ollut tarttunut kukaan.
Niinpä päätin, että inspiraation odottaminen saa loppua ja kaivoin naftaliinista kaksi raavasta aikamiespoikaani vedoten vanhuuden heikkouteeni ja avun tarpeeseeni. 

Ollakseni inspiroivana esimerkkinä kiipesin saunan katolle ja aloitin sieltä käsin kattojen puhdistuksen. Koska perheeni tietää maata kaatavan korkean paikan kammoni (en uskalla nousta edes keittiön tikkaille), oli pakko pyytää siippaani ottamaan valokuvan todisteeksi.


Katolta käsin maisemissa ei ollut valittamista. Kun olin pieni, minulla oli oma maja saunan piipun kyljessä, raahasin sinne kaikki leluni.


Katot olivat noin kymmenen vuoden lehtimössössä, samoin rännit. Tiukkaa harjaamista ja tulosta alkoi syntyä.

 

Alla maastoutunut mustaterrieri.


Sitten näitä "Voi PRRRRRKL" -ylläreitä. Kun kaivoimme lehtimössön seasta saunan hirsiä esiin, alimmat hirret olivat aivan lahoja. 


Jotkut meistä eivät viitsineet suotta stressata, vaan etsivät itselleen sopivan mukavan lepopaikan.


Tarkkasilmäiset lukijat bongaavat alla vasemmalla olevasta kuvasta katolla keikkumassa kuopukseni. Oikealla esikoiseni, saunan seinää viimeistelemässä.

 

Itse kävin portaiden kimppuun


Ja ihailin portailta vauhdilla valmistuvia saunaa ja liiteriä.


Kun silmä vältti... Danaaaa!!! Vastamaalatulle portaalle EI VOI mennä päivänokosille!


Veranta valmistui, sauna ja liiteri valmistuivat 

 

Portaat valmistuivat, liiteristä tuli kuin uusi

 

Ja saunasta tuli juuri sellainen kuin halusin :)

 

Tokoilua porukalla

 

Olemme vihdoin ryhdistäytyneet ja aloittaneet säännölliset tokotreenit omalla porukalla. On mukava nähdä kaikkia tuttuja ja huomata, kuinka koiravauvat kasvavat ja kehittyvät. Honeyn lapsukaisilla on murrosikä aluillaan ja meneillään. Snögön lapsukaisilla takkuikää pukkaa.

Mökkitunnelmia


Päivänä eräänä poikkesimme mökillä, teimme hieman hommia ja jouduin todella miettimään, onko minulla aikaa mökille. Hommaa olisi aina enemmän kuin ehtii tekemään... Jos vain voisikin nauttia puutarhahommista ja kukista, mutta tekemistä on niin paljon muutakin...


Tänä kesänä pelkäsin menettäneeni pionien kukinnan, mutta yllätys yllätys, sain kuin sainkin kuvan.


Keväällä perustamani reunapenkki on sievä, kalliokasvit ja esikot kukkivat.



Tässä uusin penkki, kitkin rikkaruohot parkkipaikan vierestä havukasveilta.



Talon päätypenkissa hortensia kukkii

Mutta sokerina pohjalla, mustikkaa olisi niin paljon kuin ikinä jaksaisi poimia. 

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Piispanhattuja


Kun ostin läheisestä kukkakaupasta kukkakimpun, myyjän sitoessa kimppua vaeltelin myymälässä. Lattialla, hieman nurkassa kökötti yksinäinen kirjovehka. Sen lehdet olivat aaltoilevat, samettiset ja tumman sammalen vihreät (kuva ei tee oikeutta värille). "Mikä tämä on?" Se oli ollut kaupassa helmikuusta asti, mutta nyt siis löysi uuden kodin. Mieheni odotti autossa, mutta olisittepa nähneet hänen ilmeensä, kun tulin ulos iso vehka sylissäni. Mikä löytö!

Plantagenista lähti mukaan tarjous saint paulioita kaksi kappaletta, tarkoituksena sisustaa terraarioni uusiksi.


Mutta sokerina pohjalla: piispanhattuja. Kaverini innostui niistä ja Plantagenissä vaeltaessani huomasin niitä kaktuspöydällä. Kyseessä on Astrophytum hybride, mutta ihastuin niiden pulleaan muotoon. Siellä oli kaikenkaikkiaan kuusi erilaista, mutta nuo kaksi olivat minusta kivoimmat.

Nyt toivelistallani on Astrophytum myriostigma tai Astrophytum asterias yksilöitä, joita on vaikka minkälaisia. Saa nähdä löytyykö niitä Suomesta vai onko eBay ainoa paikka missä niitä on kaupan (haun laitoin jo päälle).
Tässä kauppa, jonne voi upottaa ylimääräiset eurot tai tänne...



tiistai 17. heinäkuuta 2012

Eeemeli!


"Miten tässä näin kävi?" Jaa'a, on lapsia, joille sattuu ja tapahtuu koko ajan.

Alla: yleensä Jedi ottaa pihalla rennosti ja olenkin jättänyt sitä enemmän ja enemmän yksin pihalle. Ovi sisään on toki koko ajan auki.


Kunnes sitten eräänä aamuna:"Eeeemeliii!!!!!" Kuka PRRRKL on syönyt koko kukkapenkkini? Trimmannut sen millin siiliksi? 


Syyllistä ei tarvinnut etsiä kovin kaukaa:


  
Noin muuten elo sujuu rauhallisesti, Jedin tekee omat luunsa syötyä kovin mieli villakoirien luita. Se hengailee sitkeästi lähellä, sillä se jo tietää, että villakoirat kyllästyvät luihin helposti ja niitä on lähinnä vain Jedin näkökulmasta imeskelty pitkänkin jyrsimisen jälkeen. Jedi rouskuttaa luut kuin ihminen suolatikut.