maanantai 23. heinäkuuta 2012

Ampiaisia

 

Minulla siis on korkean paikan kammo. Meillä on mökki, jonka ullakolla oli trafiikki kuin rautatieasemalla. Koska kuntotarkastaja oli tulossa ja talo oli vielä maalaamatta, päätin, että maanantai-iltana ampiaiset saavat häädön. Kyselin vapaaehtoisia (=lue miestäni), mutta hän ilmoitti, ettei lähde itsemurhakeikoille. 

No koska vapaaehtoisia sankareita ei löytynyt, nimesin itse itseni vapaaehtoiseksi sankariksi. Pakkasin hyönteismyrkkyä ja fikkarin mukaani ja kiipesin (HUOKAUS) ullakolle. Siellä oli kuin olikin pään kokoinen ampiaspesä ja kuin oppikirjasta ruiskutin sen täyteen hyönteismyrkkyä. Kun kuhina hieman hiljeni, nappasin kuvan, irrotin pesän, pakkasin sen muovipussiin ja kiipesin (HUOKAUS) alas.

Totuuden nimissä täytyy ehkä mainita, että puolisoni kiipesi avaamaan luukun, ojenteli tavaroita ja huuteli maasta käsin erinomaisia neuvoja. Joten voisimme sanoa, että hän oli hengessä mukana.