Kuinka nopeasti kesä onkaan mennyt, omenat ovat jo isoilla raakileilla. Muurikello, jonka jo luulin nähneen viimeiset päivänsä, piristyi uuteen kukoistukseen mökillä.
Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja aloin rakentamaan kukkapenkkiä parkkipaikalta pihalle. Tavoitteena on purkaa vanhat huonokuntoiset kukkapenkit pois ja siirtää kasvit uuteen polkua rajaavaan penkkiin.
Tyttäreni istutti keväällä perunoita ja oli pettynyt perunoiden kokoon. Onneksi maku korvasi koon.
Valkoposkihanhia on järvellä perhekunnittain.
Ja myyrät elävät kanssani välirauhan merkeissä. Niin kauan kun kukkani saavat olla rauhassa, olkoon myyrätkin rauhassa.
Kukkapenkki alkaa muotoutua, ensi kesänä se on varmaan jo aika kiva.
