Aamuisin työmatkalla on aikaa miettiä syntyjä syviä, kuinka erilaista elämä voikaan olla muualla. Lähinnä tihruilen auton ikkunasta kasveja, ihmeköynnökset kukkivat valtoimenaan ja erään talon seinämuurissa kukkii aivan uskomaton soihtuköynnös. Koirat saavat sijan kaksi ja niitäkin on paljon, kaikki näkemäni hyväkuntoisen oloisia. Siellä missä on ihmisiä ryhmänä (niitä on paljon), niin yleensä ryhmän liepeillä on koira tai kaksi. Kolmas juttu, joka pistää silmään aina yhtä pahasti on mopot, joita on paljon. Kuskeilla on kypärät, mutta matkustajat ilman kypärää. Yleensä kyydissä on vaimo ja pari lasta. Neljäs ihmetyksen ja hämmästelyn aihe minulle on kenkäkulttuuri, mitä ei Suomessa näe. Katsomalla miesten jalkoihin, voi päätellä heidän sosiaalisen asemansa. Ei kenkiä, varvastossut, sandaalit, kengät; tuossa järjestyksessä. Alakulttuurina jalkineiden kunto. Olen jonkun verran ottanut valokuvia, mutta niihin ei saa vangittua lämmintä ilmaa, ääniä, hajuja eikä tunnelmaa, joka on kuin iso lämmin edestakaisin hyökyilevä fyysinen massa.
llä kuvia paikallisesta ratsastuskoulusta. Hevoset olivat yllättävän hyväkuntoisen näköisiä, mutta vaikea sanoa, pääsivätkö ne koskaan millekään laitumele. Niitä oli 10-15 ja ne seisoivat puissa kiinni. Kärryistä päätellen ne osallistuivat myös erilaisiin juhlamenoihin.
Aamuisin hotellihuoneeseeni kaikui minareetin rukouskutsu ja kukko kiekui. Rehellisyyden nimessä, vain yhtenä aamuna havahduin unestani niihin, muuten nukuin kuin tukki.
Voihan ruma sana, juuri ennen työpäivän loppua, tipahti työmailipostiini varoitus kasvaneesta terroristiuhasta Bangaloressa, joka kohdistuu IT firmoihin, hotelleihin ja lentokenttään. Pääsin hotellille, sieltä lentokentälle ja lentokentällä läpäisin historiani tiukimmat turvatarkastukset. Aamu alkoi Suomen aikaa torstaina klo 3 aamuyöllä, päivä toimistolla, en nukkunut siinä välissä, lento oli hieman myöhässä, mutta kun viimein pääsin koneeseen, niin seuraavan kerran kun avasin silmäni, huomasin nukkuneeni yli seitsemän tuntia. Onneksi vieruspaikka oli tyhjä, joten nukuin vaaka-asennossa puhallettavan tyynyni kanssa.
Mutta aamu alkoi siis sarastaa myös Saksassa ja kahden tunnin päästä laskeuduimme. Viisi tuntia kentällä, kolmen tunnin lento ja vihdoin: kotona!
Niin jäivät taakse eksoottiset uutiset karanneista elefanteista ja naisten tasa-arvo-ongelmista.
